Raskaan samettisen verhon takana on rauhallista. Ainoastaan suuren kaappikellon tasainen rytmi rikkoo hiljaisuuden. Kelloa ei ovelta näe, mutta pehmeä ääni rauhoittaa. Äkkiseltään katsottuna verho kätkee suojaansa paljon. Tavaraa on kasattu sekavasti ympäriinsä. Eräskin keko on kerätty korkeaksi, vaikka joku kohta on lähes tyhjä. Joissakin kohdin muistilappuja on kiinnitetty jopa seinille ja kattoon. Näkyy siellä olevan hyvin istuttu nojatuoli. Ja lamppu, jonka valo antaa himmeän loisteen lähelle, jättäen tummia varjoja kasojen taakse.
Astun hämärään. Tutkin lähintä kasaa uteliaasti. Jotakin outoa tavaroissa on, koska huomaan katsovani minulle tapahtuneita tuttuja tilanteita.