Hieno sade kastelee Kallion katuja. Ihmiset kiirehtivät sateelta suojaan kuka minnekin. Raitiovaunut risteilevät Karhupuiston molemmin puolin. Mukulakivet täryttävät ohi ajavien autojen renkaita. On ihan tavallinen elokuun viimeinen torstai. Kallion kirjaston vieressä, Porthaninkadun kulmassa on Ipi Kulmakuppila. Kahvilan sisällä on lämmin. Suuret ikkunat päästävät ulkoa valon sisään. Ihmisiä tulee ja menee. Musiikki soi vaimeana, pehmeä puheensorina melkein peittää sen alleen.
Tässä kahvilassa työskentelee 23-vuotias Vili Johansson. Hän on unelmatyössään, koska rakastaa kahvia ja teetä. Jokainen työpäivä alkaa sillä, että tarjoilutiski täytetään tavaroilla ja hoidetaan muutenkin myyntikuntoon.
-Saan hifistellä täällä. Pidän hauskaa, hymyilen ja nautin työstä.
Vili on hymyilyn mestari. Joka aamu hän siistii viiksensä, katsoo itseään peiliin vähintään viisi minuuttia, ja hymyilee. Työpäivään on hyvä valmistautua, onhan hän esillä kaiken aikaa.
”Parasta on, kun kymmenen moikkaa jo ovelta. Ihmiset on niin lämpimiä!”
Vili asuu Keravalla. Tunnin mittainen työmatka taittuu ensin 10 minuuttia kävellen rautatieasemalle, siitä junalla kohti Helsinkiä, metrolla Hakaniemeen ja viimein Porthanin katua ylös kahvilaan. Erityisen ilahduttavaa on avata kahvilan ovi, kun työtoverit aina muistavat tervehtiä.
-Parasta on, kun kymmenen moikkaa jo ovelta. Ihmiset on niin lämpimiä!
Työpäivä on sinällään vaihteleva. Joskus hän tulee aamuvuoroon puoli seitsemäksi, joskus vasta iltapäivällä puoli kahden aikaan. Työvuoron aikana hän kohtaa monenlaisia ihmisiä. Osa heistä on hyvinkin tuttuja. Joidenkin kanssa hän on ollut tekemisissä jo neljän vuoden ajan. Se on pitkä aika, kun ajattelee, että Vili on työskennellyt Kulmakuppilassa niistä kolme.
Skandinaavinen kahvila on herättänyt kiinnostusta aina Japanissa asti.
Ipi Kulmakuppilalla on oma tarina. Se ei ole mikään ihan tavallinen työpaikka. Kulmakuppilan ilmapiiri on avoimen syleilevä. Täällä saa jokainen olla sellainen kuin on. Ja sehän sopii kalliolaisille. He ovat todella löytäneet oman olohuoneen. Eräälle sivupöydälle on kasattu lautapelejä. Yläkerran laiskanlinnat ovat vallattu. Kahvilassa saa totisesti viipyä. Ja viihtyminen on taattu!
Viisi vuotta sitten, kun helsinkiläinen varatuomari Pekka ”Ipi” Hämäläinen kuoli, hän jäi yhä elämään osana helsinkiläistä kahvilakulttuuria, hänen muistokseen perustetussa Kulmakuppilassa. Kahvilan erityispiirre on siinä, että siellä työskentelevät myös kehitysvammaiset tasavertaisina työtovereina yhdessä Vilin kanssa.
”Hymyilkää sydäntenne kyllyydestä. Pysykää iloisina.”
Vili on varmasti humaanein barista koko pääkaupunkiseudulla.
-Tykkään yhteisöllisyydestä, mitä meillä täällä on. Japanista asti pääministerin rouva on tullut nimenomaan seuraamaan Ipissä tapahtuvaa työskentelyä. Jotta heillä voisi kehitysvammaiset saada sijan yhteiskunnassa, hän kertoo tarkemmin kahvilan erityisyydestä.
Vili sanookin, että palkitsevaa on nähdä kuinka ihminen voi kehittyä työssä. Ja miten ennakkoluulot vähenevät yhteisen toiminnan myötä.
-Toivoisin, että ihmiset ottaisivat enemmän selvää kehitysvammaisista. Annetaan kaikille mahdollisuus.
Sen lisäksi, että Vili uskaltaa katsoa jokaista ihmistä tasa-arvoisin silmin, hän nauttii historiasta. Historia on oikeastaan hänen todellinen unelmansa. Jos kahvin ja historian yhdistää, saadaan esille mielenkiintoinen fakta. Vili sanoo lukeneensa, että kahvia on juotu alun perin vain uskonnollisissa rituaaleissa. Hän haluaisi valistaa suomalaista juhlamokka-kansaa ja lisätä laatutietoisuutta.
-Juhlamokka saa sut käyntiin. Ihmiset joskus jopa säikähtävät, että kahvi maistuu.
Hän haluaisi panostaa laadukkaaseen kahviin ja paahtaa joskus kahvinsa itse.
Vili nauttii kirjallisuudesta. Hänen yksi suosikkikirjailijoistaan on venäläinen Isaac Asimov, amerikkalaistunut scifi-kirjailija. Vili innostuu vertailemaan 1950-luvun ajatusmaailmaa nykypäivään. Erityisesti Foundation-sarja on mukaansa tempaava.
-Silloin ei ollut mitään tietoa nykyisestä nanoteknologiasta.
Sen pohjalta Vilillä on sanottavaa meille kaikille tavallista torstaipäivää viettäville. Hänen mielestään elämästä olisi syytä nauttia. Ja tietenkin sen aikana nauttia kahvista.
-Elämä on liian lyhyt murjottamiseen. Hymyilkää sydäntenne kyllyydestä. Pysykää iloisina.
Artikkeli julkaistu 06/09/2018 kaupunkikanavalla.
Teksti ja kuvat: Sanna-Maija Rautakoski