Herkän ja rehellisen taiteilijan pintaa raaputtavia julkaisuja.
Hyräilen. Ajatukset rauhoittuvat ja mieleni kiinnittyy tähän hetkeen. Kannan kädessäni nyyttiä. Olen kietonut yrtit pehmeään kankaaseen. Tahdon suojella oivallusta – menestyksen mittaa, kuten sen sanoin. Päätin, että entinen sai riittää…
Uhkuin ja uhmasin. Siihen pari tipallista, niin ajatteli. Toinen oli äänensävy ja tietenkin rytmi, jolla pyyntöni esitin. En perääntynyt, vaikka äkkiä jouduin selvittämään kurkkuani. Fyysisesti venyen, kaula pitkällä kurkotin kohti…
En ota kantamuksia. Lähden siltä istumalta. Matkaa on jonkun verran. Sanoisinko kaksi kilometriä. Kävelen rivakasti. Sillä tavalla ripeästi, että jokainen askel vetää minua yksi kerrallaan lantiosta saakka riuskasti eteenpäin. Kantapäät…