Matkoilla

Kävelemme rinnakkain. Hipaisen vaivihkaa hänen hihaansa, tunnen kankaan kuiduista tarttuvat ohuet säikeet. Portaikossa kuljetan sormiani kaiteen pinnoja pitkin. Kuidut sormenpäissä nivoutuvat toisiinsa ja keritytyvät kauniiksi nauhaksi. Sipaisen matkalla tummatukkaisen lapsen hiusuntuvia, vanhusta olkapäästä, kissaa hännästä. Kaunis kudos saa pituutta jokaisesta kosketuksesta. Nivon nauhan ja kiedon hiuksiini. Katson ikkunasta peilikuvaani. Olen kaunis. Kesken kulkua pyörähdän kannoillani…

Yhdeksästoista päivä

Oltiin shoppailemassa. Etsin jotakin uutta itselleni. Huomasin vasta sovituskopin peilistä, että olin taas pukenut päälleni mustaa ja valkoista raitaa. Ah, tylsää! Mutta rakastan vaan raitaa, tiheetä tai ei, mutta raitaa. Klassiset viivat, mustavalkofilmi, öö mitä näitä nyt on..?! En keksi mitään selitystä. Kokeilen seuraavaksi vaikka ruutua. Lupaan. Siis vaihtelua.

Kahdeksastoista päivä

Kun ihmiset kuulevat minun olevan aktiivinen bloggaaja, he kysyvät usein, mistä aiheesta kirjoitan. Omasta elämästä, erityisherkkyydestä, kokemuksista ja kommelluksista. Kerron, että pidän myös valokuvista sekä kauniiden asioiden kuvaamisesta. En enää ujostele Solveig Huntua. Blogin profiili elää omaa elämäänsä ja ruokkii mielikuvitustani. Solveig Huntu, Go For It!