On kulunut todella kauan siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne blogiin. On ollut oikeastaan ikävä kirjoittamista, sellaista kirjainten kautta hengittämistä ja suomen kieltä, pilkkuja ja pisteitä. Kuluneen vuoden aikana olen ollut mukana isossa prosessissa. Pääsin syksyllä skeematerapiaryhmään, johon osallistui yhteensä kuusi naista ja kaksi ohjaajaa. Kävin ryhmässä viikoittain. Kohtasin ryhmän kanssa pelkoni ja synkimmät muistoni. Löysin välillä sisäisen lapsen ja uskalsin heittäytyä hetkeen. Vuoden aikana oli opeteltava näkemään omassa elämässä kuprulle jääneitä kohtia, jotka olivat toistuvasti estäneet pääsemästä eteenpäin. Sitä en osannut kuvitella, miten vahvasti ryhmä hengitti yhdessä läpi vaikeiden asioiden. Sain keinoja itsetuntemuksen vahvistamiseen ja elämän lempeään rakastamiseen.

Skeematerapiassa kirjoitimme haikuja. Tavujen laskeminen on tehokas ja kiva keino rauhoittua hankalien tunteiden keskellä. Sanna-Maija

Ketun häntä jäi / eipä huomannut jänis / hyppi iloaan

Eletään hyvin / tämän hetken retkellä / on ilo syvin

Blogi suojasi herkän ajattelijan

Olen aina ollut nopea ja herkkä lapsi. Kasvoin suuressa perheessä, jossa kahden työssäkäyvän vanhemman aika ei mitenkään riittänyt tasapuolisesti jokaiselle lapselle. Lapsuusvuodet tekivät elämänlangastani hyvin ohuen. Sellaisesta haituvasta en saanut turvallista kudelmaa itselleni elämän tueksi. Koulussa nautin uuden oppimisesta. Olin onnellinen päästessäni ammatillisten opintojen pariin. Rakensin elämäntyylini kurinalaiseksi ja olin hyvin päämäärätietoinen. Se elämä ei sopinut luonnolleni pidemmän päälle. Kuormituin pikku hiljaa. En osannut luottaa opiskelutovereihini. Sain ystäviä, mutta kadotin heidät. Ymmärsin, että kaikki ei ollut hyvin. Etsin keinoja selviytyä. Kysyin viisaammilta. Kesti kuitenkin ihan liian kauan, että löysin sekavalle ololleni selityksen.

Reilun kymmenen vuoden ajan hain apua ammatillisten koululaitosten psykologeilta, työterveyslääkäreiltä, psykiatreilta ja työnohjauksesta. Syy aina jatkuvalle väsymiselle oli se, että en osannut opiskella itselleni tai olla työpaikalla alainen, suhtauduin asioihin ylipäätään liian vakavasti, olin liian herkkä ja taiteellinen. Häpesin itseäni, olin sitten niin tai näin. Vaikeat ristiriitatilanteet saivat kehoni sekaisin ja eräänä keväänä lopetin ihmisille puhumisen ja sulkeuduin kotiini. Kun menin kauppaan, hoin puoliääneen ”hyvä jumala, anna askel”, jotta kykenin kävelemään eteenpäin.

Silloin alkujaan Solveig Huntu tuli pelastamaan minua. Blogin suojassa saatoin hengähtää, tuoda julki pitkään muhineita ajatuksiani. Alter egoni syntyi seinäruusuksi, hiljaiseksi ja näkymättömäksi. Kirjoitin muistoista, hauskoista tarinoista tai asioista aina kuitenkin niin, miten ajattelin muiden niitä lukevan. En osannut elää elämääni itseäni kuunnellen. Sitten Laajasalon opiston kirjoittavan journalismin opinnoissa opin, miten tiivistetään asiat selkeisiin nippuihin. Ja kas’, osasin ja onnistuin. Olin valtavan innostunut. Työnsin koko olemukseni uuteen ja imaisin uuden elämän itseeni.

Jätin Helsingin ja muutin maalle

Yhtäkkiä onnellinen kuplani puhkesi, joku veti mieltä alas ja keho lakkasi toimimasta. En jaksanutkaan. Olin taas huono alainen, liian ankara ja vakava työntekijä. Useita vuosia kestänyt häilyvä paniikkikohtaus paheni pahenemistaan. Tein viikon työt maanantaisin ja loppuviikon jouduin lepäämään. Inhosin työpaikan avokonttoria, työkavereiden huutopuheluita ja työaikaa määrittävää kellokorttisysteemiä. Tunnollisena työntekijänä ihmettelin, miksi työtä tuli mitata minuutin tarkkuudella. Lähdin töihin usein ennen auringonnousua, jotta sain olla muutaman tunnin omassa rauhassa.

Oli mahdotonta näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Ahdistuin kaikesta. Pelkäsin olla. Kuljin joka paikkaan kävellen, jotta minun ei tarvinnut istua julkisissa kulkuvälineissä. En kyennyt enää käymään konserteissa, kirjastoissa, uimahalleissa, ravintoloissa. Olin tukehtua.

Korona-ajan alkaessa nautin etätyöstä. Tein pitkiä päiviä oman kodin turvallisten seinien suojassa. Ahersin aivan järjettömiä määriä. Lopulta olin kuin sähkönukke. Työterveyslääkäri viimein näki, että tarvitsen apua. Jäin hänen suosituksestaan työstä pois ja lopulta muutin Helsingin kantakaupungista maalle Varsinais-Suomeen.

Pään sisällä mielen kipu

Mielen epävakaus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat nyt diagnosoituja sairauksia, joiden kanssa opettelen elämään. Olen saanut ympärilleni äärettömän taitavia ammattilaisia, joiden tuki auttaa minua vahvistamaan terveellisiä elämäntapoja.

Luin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä Jaakko Lyytisen kirjoittaman artikkelin miehestä, jonka seurana on jatkuva kipu (Kipuni, HS 5.8.2022). Samaistuin hermovauriokivusta kärsivän Pasi Virtasen elämään. Virtanen on antanut kivulleen nimen Mr. Pain. Hän kykenee luonteen lujuutensa avulla pitämään kipua jollakin tavalla aisoissa, kun huijaa kipua mielensä avulla. Vaikka omaa elämääni ei varjosta sellainen somaattinen kipu, josta artikkelissa kerrotaan, mieltäni rajoittavat selviytymismoodit ja psyykkinen epävakaus.

Minun ongelmallinen skeemani pelkää, että jään yksin. Olen vääränlainen ja tarpeeton. Haitalliset moodit iskevät päälle, kun koen tilanteet uhkaaviksi. Lamaannun ja hätäännyn, kehoni kieltäytyy toimimasta loogisesti. Yhtenä selviytymiskeinona eristän itseni ulkomaailmalta ja sulkeudun kotiini. Olen silloin haavoittuvan lapsen moodissa ja koen olevani juuri sellainen, joksi itseni tunnen.

Jokaisen ihmisen käytöksen taustalla vaikuttavat koetut tilanteet ja muistot. Niistä muodostuu skeemoja, jotka aktivoituvat vuorovaikutustilanteissa tai muistoa muistuttavassa tilanteessa. Haitalliseksi skeeman tekee se, kun ihminen lamaantuu ja sen seurauksena selviytymismoodit estävät suoriutumasta esimerkiksi työtehtävistä. Haitallinen skeema on kuin portinvartija, joka tarkistaa jokaisen sisälle tulijan. Vaikka ihminen kuulee itseään kehuttavan, haitallinen skeema mitätöi kehun, koska lapsuudessa opittu ”olen huono” -viesti on paljon voimakkaampi totuus.

”Haitallisilla skeemoilla tarkoitetaan lapsuudessa tai nuoruudessa syntyneitä, itseä ja muita koskevia, merkitsevästi haitallisia tulkintatapoja. Vaikka skeema aiheuttaa kärsimystä, se on tuttu ja turvallinen, omaksuttu perustotuus. Skeemat vaikuttavat merkittävästi siihen, miten ihminen ajattelee, tuntee ja toimii suhteessa toisiin. Skeema johtaa yksilön toistamaan aikuisiällä hänelle vahingollista lapsuudenkokemusta. Itselle vahingollinen käyttäytyminen ei ole osa skeemaa, vaan kehittyy reaktiona siihen.”
T. Koffert, J. Peltomaa, VSHP 2021

Rakas blogi, hyvä skeema

Vähitellen skeematerapiassa saatujen oppien avulla olen pääsemässä ulos kolostani. Olen harjoitellut ajattelemaan pakokauhun hetkellä rationaalisesti. Hengitän tietoisesti syvään ja rauhoitan mieleni toistamalla turvalauseita. Kutsun tässä blogikirjoituksessa skeemaa ystäväkseni. Skeematerapiassa ”terveen aikuisen” ajatuksilla opetellaan lohduttamaan sisäistä lasta, joka vielä aikuisena kokee tulevansa hylätyksi. Omien rajojen opettelu tapahtuu hitaasti. Kun ymmärrän omat tunnereaktioni ja niiden syy-yhteyden, olen itselleni ja ympärilläni oleville ihmisille armollisempi. Osaan pysähtyä ja nähdä ihmisen omien ennakkoluulojeni sijaan.

Pyydän sinua, rakas blogi ja sinua, hyvä skeema – ystäväni, kulkemaan kanssani. Olette turvallisia alustoja, joiden avulla voin kirjoittaa ja kehittää itseäni. Seuraavaan kertaan, moi.

Skeematerapiassa kuultua:
”Sinussa on paljon upeaa herkkyyttä ja rohkeutta! Osaat oivaltaa asioiden ytimen ja sanoittaa ajatuksiasi hienosti. Kuuntele sisintäsi ja seuraa sitä – kukaan muu ei määrittele sinua <3

Muokattu lauseita:

Olen harjoitellut ajattelemaan pakokauhun hetkellä rationaalisesti. Klo 23:09 07.08.2022

Kun ymmärrän omat tunnereaktioni ja niiden syy-yhteyden, olen itselleni ja ympärilläni oleville ihmisille armollisempi. Osaan pysähtyä ja nähdä ihmisen omien ennakkoluulojeni sijaan. Klo 23:10 07.08.2022

Korjattu kirjoitusvirhe lauseista: Reilun kymmenen vuoden ajan hain apua ammatillisten koululaitosten psykologeilta, työterveyslääkäreiltä, psykiatreilta ja työnohjauksesta. Syy aina jatkuvalle väsymiselle oli se, että en osannut opiskella itselleni tai olla työpaikalla alainen, suhtauduin asioihin ylipäätään liian vakavasti, olin liian herkkä ja taiteellinen. Klo 11:01 08.08.2022.

S-MR

By solveighuntu

Olen 40-vuotias erityisherkkä taiteilija. Pohjalaiset juuret pitävät jalkani tukevasti maan pinnalla, samalla kun elämänjanoinen sieluni lentää vapaana uusia kokemuksia haalien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.