Olen usein tilanteessa, jossa on haastavaa antaa elämän viedä. Se ei ole epätavallista erityisherkälle ihmiselle, mutta kovin kuormittavaa. Jos kuvailen fiilistä: pitkän stressaavan ajanjakson jälkeen on vaikea sietää ”virheitä” keneltäkään. Stressihormoni saa kehoni ylivirittyneeseen tilaan, enkä kykene rauhoittumaan ihmisille tavanomaisissa tapahtumissa, kuten konserteissa tai hälyisissä kahviloissa. Koska en voi aina paeta stressiä aiheuttavia tehtäviä, yritän muodostaa arkeni mahdollisimman rauhalliseksi sen ympärille. Sen seurauksena teen mieluummin tasaisesti ja mahdollisimman laadukkaasti etukäteen, jotta esiintymistilanteessa voimakas adrenaliinivirta ei lamaannuta, vaan kykenen vielä nauttimaan esillä olosta.
Erityisherkkyys tekee elämästä värikylläistä ja selväpiirteistä. Joskus toivon, että omien kulmikkaiden tunteiden päälle sataisi kevyt lumi, joka häivyttäisi äänet ja pehmentäisi muodot. Kaikki olisi hetken puhdasta ja kaunista, virheetöntä.
Please, I’m HSP. Highly Sensitive Person.