Blogista tekoihin
Yritin viime viikolla kirjoittaa blogitekstiä ystävyydestä ja rakkaudesta. En saanut sanoja oikeaan järjestykseen, vaikka yritin useana eri päivänä. Tuntui, että kaikki aiheet olivat puhki kuluneita. Sellaisia, joita useat eri kanavat olivat jo käsitelleet. En halunnut olla tylsien kliseiden toistaja, halusin olla jotenkin tuoreempi. Ja toki niinkin ajattelin, että jokainenhan tietää, millainen on pyyteetön rakkaus tai mitä tarkoittaa todellinen ystävyys. Lopetin pakonomaisen kirjoittamisen ja jätin blogin hetkeksi. Lisäksi päätin kävellä puolet matkoista pakkasessa, raikkaassa ulkoilmassa, ahtaassa bussissa istumisen sijaan. Tuuletin ajatuksia.
- Anna itsellesi aikaa – lähde tuuletuskävelylle.
- Astele ulos, koska mielesi tekee.
- Kuuntele musiikkia tai ohi ajavia autoja.
- Hymyile vastaantulijalle, jos haluat.
- Ajatukset tuulettuvat, kun annat niiden vapaasti virrata.
- Huomaa, että olosi kevenee. Turhat asiat eivät enää kierrä kehää pääsi yläpuolella kuin pesää etsien.
Minulla on yksi sellainen salainen tapa: kuljetan käsineeni sisällä pyöreää, sileäksi hioutunutta kiveä. Kivi lämpenee kävelymatkan aikana. Puristan siihen ajatuksiani ja annan lämmön siirtyä kivestä takaisin käteeni. Joskus puristan kiveä ahdistuneena, kyyneleitä nieleskellen. Kun auringon säteet kimmeltävät hangella ja sorsat kaakattavat pikku purossa, kivi on kevyt kuin hengitys. Tunnen kiven suloisen, sileän pinnan kämmentä vasten.
Milloin ja miten elämästä tuli niin ihanaa?
Kiireinen aikataulu tai elämän eri haasteet pakottavat mielen usein kiemuralle. Silloin kaikki tuntuu epäreilulta ja hiton raskaalta (Lue lisää! Klikkaa linkkiä). Viime päivinä, oikeastaan edellisen blogipostauksen jälkeen elämä on helpottunut todella paljon. Kiitos sinä ihana lukijani, kun pidit sormiasi ristissä! Sain työkokeilupaikan seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Maaliskuussa aloitan apulaistuottajana televisiotuotantoyhtiössä. Lupaan pitää sinut ajan tasalla ja kertoa säännöllisesti kuulumisia. Työkkärin virkailijasta tuli niin ihana ja kaikista maailman ihmisistä samalla kertaa. Pieneksi silpuksi repimäni te-palveluiden lähettämät työtarjoukset on jo unohdettu ja eteenpäin on menevän mieli.
Ajatuksia ystävyydestä ja rakkaudesta
Voi olla, että kaikki on jo sanottu. Kertaan vielä, että näen kaikki rakkauden sävyt myös ystävien seurassa, erityisesti sellaisen pyytettömyyden. Olen oppinut olemaan ystävä itselleni. Suojelen itseäni asioiden puhki jauhamiselta. Haluan muistaa hiljattain haudattua enoani, joka ehti elämässään rakastaa. Jotta oppisin edes murot-osan siitä, miten hän sen hyvin osasi – rohkeuden sanoa ääneen: Rakastan sinua! ♥