Sydän hyppii ulos rinnastani verevänä kuin kesälaitumille päässyt nuori sonni. Se karkeloi ja hyppii, tanssii ihan. Katselen sivummalla. En viitsi ottaa sitä heti kiinni, kun on juuri päässyt ulos. Se pomppii pitkin aurajoen rantaa, hypähdellen välillä puiden lehviin ja takaisin tien pinnalle. Eikä estynyt erityisherkkä yritä pidellä iloa. Hän antaa sydämen tanssia välittämättä, että joku saattaa nähdä tai huomata.
Miten järisyttävä onnentunne saattaa olla. Sellainen taianomainen, joka hetkellisesti onkin koko maailmankaikkeus. Posket kipeytyvät hymyilemisestä, kun enkelit jakavat auringon valoa jokaiselle itkevälle. Face to face -myyjien eläkeläisiltä kinutut rahat menevät suoraan niitä tarvitseville, ja vihdoin kaikkea koskeva pride-elämä voi alkaa. Kaikkialle ulottuva onnellisuus leviää. Lehdestä luen, että Teemu Laajasalosta on tullut Helsingin hiippakunnan piispa.
Olen hengästynyt. Hengitän nopeasti sisään ja ulos. Koko kehoni värisee, kun verta pumppaava elin tanssii onnesta. Niin, ihan siis hyppii. Nauru purkautuu hersyen syvältä sisältäni. Päästän sen ilakoimaan. Kikatellen keikkuen helisevä nauruni nostaa tanssin yhä kiivaampaan rytmiin. Aah! Mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan!