Kun vihdoin oli varmaa, että olimme muuttamassa pääkaupunkiseudulle, luimme wikipediasta infoa uudesta asuinpaikasta. Innostuin ajatuksesta, että olimme asettumassa seudulle, joka kuului boreaaliseen vyöhykkeeseen. Oli mukava ajatella, että saattaisin päästä talvisin hiihtämään, lumi ehkä pysyisi maassa pidempään kuin niin idyllisessä Turussa. Tarkistin ulkoilukartasta, että hiihtoladut ylsivät usean kymmenen kilometrin päähän. Oli vain jaksettava odottaa lumisadetta ja pakkassäitä.
Eilen satoi ihana pehmeä lumikerros. Tuuli oli navakka ja poskipäitä nipisteli. Löysin varastosta hiihtomonot, mutta suksia ei näkynyt missään. Aikamme etsittyämme, muistin niiden nojailevan erään turkulaisen varaston seinään unohdettuna monen vuoden lumettoman talven jäljiltä. Hartain toiveeni on, että lumi pysyy siihen saakka, kunnes sukset löytävät oikeaan osoitteeseen.