Helsingin Pakkamestarinkadulla on Pasilan Stoppi. Stoppi tarkoittaa paikkaa, jossa tarjotaan päivittäin lounas, perjantaisin myös päivällinen ja kotiin viemisiksi voi ottaa mukaansa pussillisen leipää. On selvää, että täältä ei kenenkään tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin. Stopin oven kamanassa on tuulikello ja saranat maukuvat niin äänekkäästi, että kukaan ei voi hiipien liikuskella paikalle tai pois. Se on tarkoituskin. Täällä saavat kaikenlaiset kulkijat olla olemassa, tulla nähdyksi, keskustella tai olla hiljaa, istua tai pelata. Yksi ehdoton vaatimus Stopissa kuitenkin on, täällä jokaisen on oltava selvin päin.
– Stoppi on semmonen paikka, jossa päihdeongelmaiset voivat viettää aikaa, kuvailee Hermanni.
– Mä en käy missään muualla. En edes halua mennä muualle. Täällä on hyvä henkilökunta ja ystävät käy täällä, Hermanni jatkaa.
Pasilan Stoppi on Stop Huumeille ry:n päihdekuntoutujien vertaistukeen keskittyvä toimipiste. Vuonna 2000 perustettu ja vuodesta 2004 Itä-Pasilassa toiminut yhdistys on vertaistuellinen kohtaamispaikka, jossa kukaan ei kysele, eikä vaadi selittelyjä.
– Aikuisten addiktien nuorisotalo, veistelee Hursti.
– Täällä tapahtuu kaikenlaista, mutta tärkein on vertaistuki. Ainaki mua kiehtoo se, että täällä saa olla oma ittensä. Täällä pystyy eniten olla oma ittensä.
Nämä kaksi sankaria ottavat kisaa toisistaan biljardipöydän ääressä. Vaikka pelataan tosissaan, Stopissa kaikki ovat silti tasavertaisia. Hermanni kertoo, että monet täällä ovat tavallista herkempiä. Mutta kukaan ei kaipaa sääliä. Hän toivoo, että häneen ja kaikkiin stoppilaisiin suhtaudutaan kuten muihinkin ihmisiin, normaalisti.
Vittuilu on välittämistä
Päihteetön elämä on antanut monelle uuden suunnan. Päihteiden tilalle on tullut muuta toimintaa, jota Stopissa voi harrastaa maksutta. Hermanni sanoo käyvänsä punttisalilla kolme kertaa viikossa ja lauantaisin hän pelaa sählyä. Lisäksi hän on punk-bändin solisti ja taitava tekemään valokuvia. Hermanni haluaa vielä sanoa, että päihteiden käytöllä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.
– Tunne se on, joka ajaa. Monet täällä on joutunu kokemaan vihaa ja ennakkoluuloja. Ja jo lapsesta asti sietämään väkivaltaista kohtelua.
Stop Huumeille ry:n toiminta perustuukin tuen tarpeessa olevan ihmisen kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa parantamiseen.
Hermanni kertoo, että erityisesti perjantaina Stoppiin on hyvä tulla.
– Perjantaisin ihmiset alkaa muuttumaan erilaisiksi. Sen huomaa ratikoissa ja busseissa. Tänne voi tulla päihteettömään seuraan. Suomen kulttuuri on vielä sellainen, että ei osata pitää hauskaa muuta kuin juomalla.
– Täällä oppii elämään ilman päihteitä ja nauttia siitä, Hursti täydentää.
Stopin olohuoneen kulmasohvat ovat täyttyneet. Musiikki soi kovalla ja puhekin on voimistunut. Biljardipöytä on suuren oleskelutilan keskellä. Pelaajat naljailevat ja huutelevat toisilleen ronskisti.
– Vittuilu on välittämistä, Hursti nauraa.
Sen kyllä huomaa. Sanotaan, että yksinäinen addikti on huonossa seurassa. Stopissa ei tarvitse jäädä yksin.
Anssi Miettinen on yksi Stopin työntekijöistä. Hän kuvailee Stop Huumeille ry:n toimintaa siten, että se tarjoaa vaihtoehdon entiselle rikolliselle, päihteidentäyteiselle elämälle.
Poreile streittinä, lukee paikallaolijoiden huppareissa tai paidan etumuksissa. Seinillä on isoja julisteita, joiden viesti tulee selväksi. Päästä irti huumeista.
– Kaikilla täällä on yhteinen päämäärä, päihteetön elämä. Ja se ajaa yhteisiin toimintoihin. Tarkotus on yrittää mahdollisimman kevyesti saada ihminen tähän toimintaan, Anssi tarkentaa.
Anssi on ehtinyt pohtia elämää syvemmälle. Hän sanoo, että ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia missä tahansa. Hän kuvailee erilaisia elämäntapoja. Ja kun tarkastellaan tapojen taakse, monen elämästä löytyy riippuvuuksia. Siihen hän ei ole vielä löytänyt todellista syytä.
– Se on kuitenki loppujen lopuks elämän suola. Jos löytää vastauksen elämän ristiriitaan, mitä sitte loppuajan tekee, Anssi toteaa.
Iltapäivä Stopissa on vilkas. Keittiössä pilkotaan kymmeniä sipuleita ja tehdään salaattia, valmistellaan päivällistä. Ulko-ovi naukuu ja tuulikello kolisee kumeasti.
– Perjantaina saa täyden vatsan, rennon boogien ja karaokella äänen avattua.
Hursti on varsinainen persoona. Hänen tarttuva naurunsa kuuluu ja hymy ulottuu silmiin saakka. Stoppi on hänelle erityisesti itseilmaisun paikka.
Stopissa ilta jatkuu. Lähtiessä moni halaa ja hyvästelee ystävänsä. Jokainen saa tarvitsemansa huomion. Stopissa ei kukaan ole yksin, täällä pidetään huolta.
Hursti intoutuu räppäämään:
Päässä vikaa/
Hei, mut tuu pitää kivaa/
Löydä ystävät ja itsensä/
Oleskelu yhdessä/
retkiä, salia/
Ei tarvi enää käydä parilla/
Sohvalla vielä tilaa/
tahdon elämää, en sitä pilaa/
Stop huumeille/
Ei enää hihaan tai pyllyyn/
Poreile streittinä!
Teksti ja kuvat: Sanna-Maija Rautakoski