Ihminen voi tehdä valintoja tiettyyn rajaan asti. Olen miettinyt, miten valinta ja ihmisen syvin olemus eroavat toisistaan. Yritin vuosien ajan tehdä valintoja ympäristön toiveiden mukaisesti, kunnes identiteettini mureni olemattomiin. Katsoin hiljattain dokumentin transsukupuolisuudesta ( Yle Areena: Mun sukupuoli – Docstop ). Tajusin miten rajoittava Suomen lainsäädäntö on. Miksi ihmisoikeudet eivät toteudu täällä Arkadianmäen läheisyydessä? Hävettää, että olen itsekin katsonut ihmisiä niin sokeasti – mustavalkoisesti. Voin sanoa, että sisäinen oikeudentuntoni pelasti minut. Halusin nähdä myös värejä. Piirsin sateenkaaren konservatiivisen elinympäristöni yli. Huokaus. Kunpa voisin aloittaa alusta. Toinen juttu. Jos syntyy tiettyyn geeniperheeseen, omat valinnat tapahtuvat käsikädessä perittyjen ominaisuuksien kanssa. Terveys ja hyvinvointi eivät silloin ole vain omien valintojen varassa. Voin toki syödä aamiaiseksi kaurapuuroa tai jättää sen syömättä.
Elämää kehystävät elinympäristö, lainsäädäntö ja geeniperimä. Elinympäristö antoi minulle monta rakasta sisarusta. Lainsäädäntö antoi minulle koulutuksen. Geeniperimä toi elämääni todellisuuden. Näissä kehyksissä on uskallettava tehdä niin hyviä valintoja, että oma sisäinen ääni kuuluu kauemmaksi kuin Arkadianmäki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.