Matkoilla

Kävelemme rinnakkain. Hipaisen vaivihkaa hänen hihaansa, tunnen kankaan kuiduista tarttuvat ohuet säikeet. Portaikossa kuljetan sormiani kaiteen pinnoja pitkin. Kuidut sormenpäissä nivoutuvat toisiinsa ja keritytyvät kauniiksi nauhaksi. Sipaisen matkalla tummatukkaisen lapsen hiusuntuvia, vanhusta olkapäästä, kissaa hännästä. Kaunis kudos saa pituutta jokaisesta kosketuksesta. Nivon nauhan ja kiedon hiuksiini. Katson ikkunasta peilikuvaani. Olen kaunis. Kesken kulkua pyörähdän kannoillani…

Kahdeskymmenesneljäs päivä

Lahjan antamisessa parasta on lahjan saajan ajattelu ja hänelle tärkeiden asioiden pohtiminen. Joskus omat ajatukset löytävät oikean taajuuden ostoskeskusten hulinassa lahjaa etsiessä. Silloin lahjan saaja iloisesti yllättyy saadessaan itselleen jotakin merkityksellistä. Lahjan saajalla on erityinen vaikutus myös lahjan antajalle. Antaja seuraa ilmeitä silmä tarkkana. Kun lahjan saaja ilahtuu lahjasta, hän samanaikaisesti ilmaisee näkyvästi hyväksyntänsä lahjan…

Seitsemästoista päivä

Olen usein tilanteessa, jossa on haastavaa antaa elämän viedä. Se ei ole epätavallista erityisherkälle ihmiselle, mutta kovin kuormittavaa. Jos kuvailen fiilistä: pitkän stressaavan ajanjakson jälkeen on vaikea sietää ”virheitä” keneltäkään. Stressihormoni saa kehoni ylivirittyneeseen tilaan, enkä kykene rauhoittumaan ihmisille tavanomaisissa tapahtumissa, kuten konserteissa tai hälyisissä kahviloissa. Koska en voi aina paeta stressiä aiheuttavia tehtäviä, yritän…

Neljäs päivä

Kun näen toisen ihmisen, näen hänet nopeasti kokonaan. Todellisuudessa en näe häntä, vaan kuvittelen hänet minun näkökulmastani. Pohdin uusia vuorovaikutussuhteitani. Kompastun kyhäämiini portaisiin, jotka rakentuvat ennakkoluuloistani ja itseltänikin piilossa olevista rajoittavista argumenteista. Tämän hetken oivallus – olen vapaa (ja ainakin hetkellisesti ehjä), kun en arvota omaa olemistani ulkoisten vaikutusten perusteella. Jos annan oivalluksen tapahtua, kohtaan…