Kahdestoista päivä
Aamussa on parasta kaurapuuro ja pitkään hautunut musta tee. Aamupäivän hitaus on ylellisyyttä. Keskipäivä on aina mahdollisuus. Päivä, tuo kokonainen. Iltapäivällä vielä ehtii. Illan hämy on pehmeä. Myöhäisilta ottaa usein…
Herkän ja rehellisen taiteilijan pintaa raaputtavia julkaisuja.
Aamussa on parasta kaurapuuro ja pitkään hautunut musta tee. Aamupäivän hitaus on ylellisyyttä. Keskipäivä on aina mahdollisuus. Päivä, tuo kokonainen. Iltapäivällä vielä ehtii. Illan hämy on pehmeä. Myöhäisilta ottaa usein…
Pidän kädessäni paksua paperinippua, jonka ylälaitaan on kiinnitetty kuva. Nipun otsikko hämmentää: ”Noloja tilanteita vuosilta 1981 – 2017”. Onpa niitä kertynyt. Silmäilen tiheään kirjoitettua tekstiä paperi kerrallaan. Otsikot eivät todellakaan…
Raskaan samettisen verhon takana on rauhallista. Ainoastaan suuren kaappikellon tasainen rytmi rikkoo hiljaisuuden. Kelloa ei ovelta näe, mutta pehmeä ääni rauhoittaa. Äkkiseltään katsottuna verho kätkee suojaansa paljon. Tavaraa on kasattu…
Kun näen toisen ihmisen, näen hänet nopeasti kokonaan. Todellisuudessa en näe häntä, vaan kuvittelen hänet minun näkökulmastani. Pohdin uusia vuorovaikutussuhteitani. Kompastun kyhäämiini portaisiin, jotka rakentuvat ennakkoluuloistani ja itseltänikin piilossa olevista…