Matkoilla

Kävelemme rinnakkain. Hipaisen vaivihkaa hänen hihaansa, tunnen kankaan kuiduista tarttuvat ohuet säikeet. Portaikossa kuljetan sormiani kaiteen pinnoja pitkin. Kuidut sormenpäissä nivoutuvat toisiinsa ja keritytyvät kauniiksi nauhaksi. Sipaisen matkalla tummatukkaisen lapsen hiusuntuvia, vanhusta olkapäästä, kissaa hännästä. Kaunis kudos saa pituutta jokaisesta kosketuksesta. Nivon nauhan ja kiedon hiuksiini. Katson ikkunasta peilikuvaani. Olen kaunis. Kesken kulkua pyörähdän kannoillani…

Viides päivä

Oli aika. Supisin itselleni: ”Sinä pystyt siihen!” Laskin ainakin kolmesti sataan ennen kuin laskeuduin kapeat kierreportaat kellariin. Pelotti vietävästi. En tiedä mikä pelotti. Ehkä se, että minut oli kutsuttu itseäni pätevämpään seuraan. Pelotti, että paljastun hölmöksi tai taitamattomaksi. Hitaasti astelin portaita alas. Kaikki muut olivat jo saapuneet paikalle ja istuivat pöytien ääressä jutellen äänekkäästi. Nauru…

Kolmas päivä

Hyräilen. Ajatukset rauhoittuvat ja mieleni kiinnittyy tähän hetkeen. Kannan kädessäni nyyttiä. Olen kietonut yrtit pehmeään kankaaseen. Tahdon suojella oivallusta – menestyksen mittaa, kuten sen sanoin. Päätin, että entinen sai riittää ja siitä hetkestä alkaen huominen on ollut minulle mahdollisuus. Parasta on päätöksessä on se, että olen rauhallinen. Jokainen hengenveto tuo minuun uutta, samalla kun jätän…