Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä

Uhkuin ja uhmasin. Siihen pari tipallista, niin ajatteli. Toinen oli äänensävy ja tietenkin rytmi, jolla pyyntöni esitin. En perääntynyt, vaikka äkkiä jouduin selvittämään kurkkuani. Fyysisesti venyen, kaula pitkällä kurkotin kohti tuntematonta. Muutoksen janoon enemmän kuin hyppysellinen, ihan siksi. Hän vilahti raskaan samettiverhon taakse. Jäin paikalleni seisomaan kuppi kädessäni. Olin juuri pyytänyt mitallisen menestystä. Sitä toki sain. Mitallisen, ja ihan piri pintaan. Käännyin lähteäkseni. Samalla näin kuvani heijastuvan ikkunasta. Ymmärsin taian. Silmieni loiste kertoi sen ja ruso poskillani. Pienen mitallisen verran,…

Read More Read More

Alue vallattu!

Alue vallattu!

Tasaan hengitystäni. Ajatukseni poukkoilevat. Huomaan tuijottavani hänen oikeaa korvaansa, enkä tiedä miksi. Nopeasti kiinnityn taas puhuttavaan asiaan. Kuuntelen. Katseeni vaeltaa pitkin seiniä. Äh. On hankala keskittyä. Jännitän hänen jokaista sanaansa. Jos sieltä tuleekin yhtäkkiä jokin vaikea kysymys tai minun henkilökohtaiseen elämään liittyvä lauseen loppu. Niistä vereni hetkeksi kuohahtaa. Puristan hikisiä käsiäni yhteen. Pidän suuni supussa ja toivon, etten möläytä mitään sopimatonta. ”Mitä ruokaa kissanne syö?” Apua, en muista. ”Hän on pieni ja herkkä kissa.” Herkkä kuten emonsa. Oi. Niin monta…

Read More Read More

Jos olet muita älykkäämpi, olet lintu!

Jos olet muita älykkäämpi, olet lintu!

Pääkaupunkiseudulle muuttaa lokakuussa työtä pelkäävä ja ihmisiä vieroksuva erityisen herkkä ihmisyksilö. Hän viihtyy hyvin omassa seurassaan ja nauttii rauhasta. Ihmisyksilön sielua ei voi kategorisoida mihinkään sukupuoliseen laatikkoon. Parhaimmin hän tulee nähdyksi vapaassa ja suvaitsevassa ilmapiirissä. Tämä erityisen herkän hipiän omaava ihmisyksilö ei siedä voimakkaita pesuaineita, karheita materiaaleja tai pahanhajuista jalkahikeä. Ihmisyksilö osaa kaikenlaista. Hän on innokas oppimaan ja omaksuukin asioita keskimääräistä nopeammin. Erityisen voimakas intuitio kertoo ihmisyksilölle milloin voi mitäkin sanoa ja tehdä. Intuitio toimii mittarina erilaisissa ympäristöissä. Korkeasti kouluttautuneen…

Read More Read More

Se on nyt täällä!

Se on nyt täällä!

Keinun. Keinu heiluu edes takas. Jalkani sojottavat suoraan taivasta kohti. Nojaan syvään taakse, jotta vauhti kiihtyisi yhä kovemmaksi. Tavoittelen kauniita pilviä. Ilma on kirkas. Nauruni kaikuu kauas. Silloin se tapahtuu. Puhelimeni näyttöön ilmestyy välkkyvä kuva. ”Vastaa!”, se vaatii. Katson puhelinta, annan sen soida. Ei se ole kuitenkaan tärkeää. Ehdin myöhemminkin. Näyttö täyttyy yhä uusista viesteistä ja puheluista. On tapahtunut jotakin järkyttävää. On pakko keskeyttää – ”Minä olen täällä, kaikki kunnossa!” Yhdessä hetkessä kaikki muuttuu. Ihmiskunnan yhteinen turvallisuuden tunne haihtuu. Jotkut…

Read More Read More

Yksi erinomainen kullannuppu

Yksi erinomainen kullannuppu

Joitakin vuosia sitten opiskelin eräässä arvostetussa korkeakoulussa. Ennen koulutukseen pääsyä jouduin, kuten joka ikinen hakija, tarkkaan syyniin, jotta saatoin päästä osaksi historiallista kulttuuria. Muistan hakuprosessin jälkeisen tunteen. Olo oli kuin äkisti tyhjentyneellä ilmapallolla – fyysiset ääriviivat kykenin vielä hahmottamaan, mutta henkiset voimavarani olivat huvenneet viimeistä pisaraa myöten. Henkisestä väsymyksestä huolimatta tunsin ylpeyttä siitä, että minut oli kutsuttu pääsykokeeseen ja olin hengissä yhä sen suoritettuani. Syksy koitti. Olin läpäissyt tiukan kontrollin ja saatoin aloittaa opintoni arvokkaassa opinahjossa. Olo oli huikea. En…

Read More Read More

Kikatellen keikkuen

Kikatellen keikkuen

Sydän hyppii ulos rinnastani verevänä kuin kesälaitumille päässyt nuori sonni. Se karkeloi ja hyppii, tanssii ihan. Katselen sivummalla. En viitsi ottaa sitä heti kiinni, kun on juuri päässyt ulos. Se pomppii pitkin aurajoen rantaa, hypähdellen välillä puiden lehviin ja takaisin tien pinnalle. Eikä estynyt erityisherkkä yritä pidellä iloa. Hän antaa sydämen tanssia välittämättä, että joku saattaa nähdä tai huomata. Miten järisyttävä onnentunne saattaa olla. Sellainen taianomainen, joka hetkellisesti onkin koko maailmankaikkeus. Posket kipeytyvät hymyilemisestä, kun enkelit jakavat auringon valoa jokaiselle…

Read More Read More

Desi menestystä, kiitos!

Desi menestystä, kiitos!

En ota kantamuksia. Lähden siltä istumalta. Matkaa on jonkun verran. Sanoisinko kaksi kilometriä. Kävelen rivakasti. Sillä tavalla ripeästi, että jokainen askel vetää minua yksi kerrallaan lantiosta saakka riuskasti eteenpäin. Kantapäät ojentuvat maata kohti heti, kun edelliseltä ehtivät. Koko kroppani kiertää ihanteellisesti, kuten kävellessä kuuluukin. Käsivarret heiluvat eteen ja taakse, sadetakin hihat äänekkäästi kahisten. En katso vastaantulijoita, etenen määrätietoisesti. Olemukseni on uhmakkaan kevyt, jopa raivoisan keskittynyt. Matka taittuu, pihapiirit vilahtavat silmäkulmissa. Joihinkin jos ehtisin kurkata, näkisin idyllisiä pihoja ja istutuksia. Perennoja,…

Read More Read More

Addikti

Addikti

Kirjoitin taannoin omista haasteistani päästää irti. Että elämä ilman jatkuvia vaateita tai rajoituksia merkitsee minulle vapautta. Ja, että aina oma halu ei ole tarpeeksi voimakas todelliseen irtipääsemiseen. Tarvitaan tukevaa voimaa ulkopuolelta. Ja loputonta rakkautta. Olen kasvanut ympäristössä, jossa päihteet olivat syntiä. Päihteistä puhuttiin pelotellen. Viikoittaisista seuroista poisjääminen oli pahin vaara päihteiden käytölle. Opin halveksimaan ihmisiä, jotka mitenkään koskaan hipaisivat pulloa. Itsekin olin raivoraitis 34-vuotiaaksi saakka. Kuitenkin vuosikausien pelottelusta huolimatta ajattelin, että ihminen ei ole paha, vaikka päihtyykin joskus. Syvälle juurtuneesta…

Read More Read More

Läpäti läpäti

Läpäti läpäti

Pääsin kokemaan sen mahtavan vapauden tunteen. Sen, kun sanomisiani ei koko ajan survottu pienemmiksi tai johonkin yleisesti hyväksyttyyn muotoon. Muistan sen ihmeellisen hetken, jolloin en enää miettinyt etukäteen jokaista sanaa tai lausetta. Lauoin suustani, mitä sieltä ikinä tulikin. Se oli ihana tunne. Saatoin luottaa, että juttukaveri halusi ymmärtää sanani niin kuin olin ne tarkoittanut. Eivätkä ajatukset olleet siinä seurassa liian korkealentoisia tai jotenkin vaikeaselkoisia, ettei niitä voinut ääneen puuskahtaa. Teepöydän ääressä saatoimme keskustella jotakin lumihiutaleen rakenteesta tai verhoiluneuloista, tai rytmitajun…

Read More Read More

Näe minut!

Näe minut!

Tämä kesä on ollut jotenkin erikoinen. Kaikki on tuntunut niin valoisalta ja avaralta. Oma asenteeni elämää ja ihmisiä kohtaan on löytänyt uudenlaisen suunnan. Olen myös uskaltanut olla itseni mittainen, niin pitkä ja leveä kuin olen. Olen vahvistanut minua kannattelevia arvoja, kuten tasapainoa ja rakkautta. Se on vaatinut joitakin uhrauksia, joita olen tehnyt siksi, että hyvä sielussani on saanut kasvurauhan. Vuosia sitten, kun olin vielä uskovainen, osallistuin pyhiinvaellusmatkalle Israelissa. Matkaan kuului vierailu Jerusalemin itkumuurilla. Sinä päivänä oli kuuma. Aurinko paistoi eikä taivaalla näkynyt pilven hattaraa. Itkumuurin edustalla oli paljon ihmisiä, turisteja ja…

Read More Read More