Yhdestoista päivä

Yhdestoista päivä

Olen aina ollut kova keksimään kaikenlaista tekemistä. Mielikuvituksellani ei ole rajoja. Kun olin vielä pieni lapsi, saatoin laulaa omia hoilotuksiani tuntikausia. Kivaa oli myös saada omaan leikkiin muita mukaan. Parhaimmat jutut keksittiin yhdessä naapurin lasten kanssa. Tein tehtäviä ruutuvihkoon, ”läksyjä” minua nuoremmille ja onnistuttuaan he saivat palkaksi kiiltokuvan tai tarran. Joku viuluharrastukseen liittyvä tyttö harrasti tanssia. Sitä en itse osannut. Jossakin juhlassa näin tytön esiintyvän parinsa kanssa. Sen jälkeen notkui huoneeni lattia, kun ahkerasti opetin askelia: ”yks’, kaks’, kol’, nel’, viis’, kuus’, seittemän, kaheksan, yks’, kaks’, kol’, nel’, viis’, …” Alakerrassa asuva serkkuni ihmettelikin, että miksi lattia napsuu koko ajan. Selvisi, että kaikilla tanssijoilla oli tietenkin nappaskengät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.