Browsed by
Kuukausi: elokuu 2017

Yksi erinomainen kullannuppu

Yksi erinomainen kullannuppu

Joitakin vuosia sitten opiskelin eräässä arvostetussa korkeakoulussa. Ennen koulutukseen pääsyä jouduin, kuten joka ikinen hakija, tarkkaan syyniin, jotta saatoin päästä osaksi historiallista kulttuuria. Muistan hakuprosessin jälkeisen tunteen. Olo oli kuin äkisti tyhjentyneellä ilmapallolla – fyysiset ääriviivat kykenin vielä hahmottamaan, mutta henkiset voimavarani olivat huvenneet viimeistä pisaraa myöten. Henkisestä väsymyksestä huolimatta tunsin ylpeyttä siitä, että minut oli kutsuttu pääsykokeeseen ja olin hengissä yhä sen suoritettuani. Syksy koitti. Olin läpäissyt tiukan kontrollin ja saatoin aloittaa opintoni arvokkaassa opinahjossa. Olo oli huikea. En…

Read More Read More

Kikatellen keikkuen

Kikatellen keikkuen

Sydän hyppii ulos rinnastani verevänä kuin kesälaitumille päässyt nuori sonni. Se karkeloi ja hyppii, tanssii ihan. Katselen sivummalla. En viitsi ottaa sitä heti kiinni, kun on juuri päässyt ulos. Se pomppii pitkin aurajoen rantaa, hypähdellen välillä puiden lehviin ja takaisin tien pinnalle. Eikä estynyt erityisherkkä yritä pidellä iloa. Hän antaa sydämen tanssia välittämättä, että joku saattaa nähdä tai huomata. Miten järisyttävä onnentunne saattaa olla. Sellainen taianomainen, joka hetkellisesti onkin koko maailmankaikkeus. Posket kipeytyvät hymyilemisestä, kun enkelit jakavat auringon valoa jokaiselle…

Read More Read More

Desi menestystä, kiitos!

Desi menestystä, kiitos!

En ota kantamuksia. Lähden siltä istumalta. Matkaa on jonkun verran. Sanoisinko kaksi kilometriä. Kävelen rivakasti. Sillä tavalla ripeästi, että jokainen askel vetää minua yksi kerrallaan lantiosta saakka riuskasti eteenpäin. Kantapäät ojentuvat maata kohti heti, kun edelliseltä ehtivät. Koko kroppani kiertää ihanteellisesti, kuten kävellessä kuuluukin. Käsivarret heiluvat eteen ja taakse, sadetakin hihat äänekkäästi kahisten. En katso vastaantulijoita, etenen määrätietoisesti. Olemukseni on uhmakkaan kevyt, jopa raivoisan keskittynyt. Matka taittuu, pihapiirit vilahtavat silmäkulmissa. Joihinkin jos ehtisin kurkata, näkisin idyllisiä pihoja ja istutuksia. Perennoja,…

Read More Read More

Addikti

Addikti

Kirjoitin taannoin omista haasteistani päästää irti. Että elämä ilman jatkuvia vaateita tai rajoituksia merkitsee minulle vapautta. Ja, että aina oma halu ei ole tarpeeksi voimakas todelliseen irtipääsemiseen. Tarvitaan tukevaa voimaa ulkopuolelta. Ja loputonta rakkautta. Olen kasvanut ympäristössä, jossa päihteet olivat syntiä. Päihteistä puhuttiin pelotellen. Viikoittaisista seuroista poisjääminen oli pahin vaara päihteiden käytölle. Opin halveksimaan ihmisiä, jotka mitenkään koskaan hipaisivat pulloa. Itsekin olin raivoraitis 34-vuotiaaksi saakka. Kuitenkin vuosikausien pelottelusta huolimatta ajattelin, että ihminen ei ole paha, vaikka päihtyykin joskus. Syvälle juurtuneesta…

Read More Read More

Läpäti läpäti

Läpäti läpäti

Pääsin kokemaan sen mahtavan vapauden tunteen. Sen, kun sanomisiani ei koko ajan survottu pienemmiksi tai johonkin yleisesti hyväksyttyyn muotoon. Muistan sen ihmeellisen hetken, jolloin en enää miettinyt etukäteen jokaista sanaa tai lausetta. Lauoin suustani, mitä sieltä ikinä tulikin. Se oli ihana tunne. Saatoin luottaa, että juttukaveri halusi ymmärtää sanani niin kuin olin ne tarkoittanut. Eivätkä ajatukset olleet siinä seurassa liian korkealentoisia tai jotenkin vaikeaselkoisia, ettei niitä voinut ääneen puuskahtaa. Teepöydän ääressä saatoimme keskustella jotakin lumihiutaleen rakenteesta tai verhoiluneuloista, tai rytmitajun…

Read More Read More