Kahdestoista päivä

Kahdestoista päivä

Aamussa on parasta kaurapuuro ja pitkään hautunut musta tee. Aamupäivän hitaus on ylellisyyttä. Keskipäivä on aina mahdollisuus. Päivä, tuo kokonainen. Iltapäivällä vielä ehtii. Illan hämy on pehmeä. Myöhäisilta ottaa usein omansa. Alkuyö antaa levollisen unen. Keskiyön tunteina tarinat elävät. Aamuyöstä kissat kehräävät. Ja sitten on taas varhainen aamu, kun tee hautuu ja hiutaleet pehmenevät puuroksi.

Yhdestoista päivä

Yhdestoista päivä

Olen aina ollut kova keksimään kaikenlaista tekemistä. Mielikuvituksellani ei ole rajoja. Kun olin vielä pieni lapsi, saatoin laulaa omia hoilotuksiani tuntikausia. Kivaa oli myös saada omaan leikkiin muita mukaan. Parhaimmat jutut keksittiin yhdessä naapurin lasten kanssa. Tein tehtäviä ruutuvihkoon, ”läksyjä” minua nuoremmille ja onnistuttuaan he saivat palkaksi kiiltokuvan tai tarran. Joku viuluharrastukseen liittyvä tyttö harrasti tanssia. Sitä en itse osannut. Jossakin juhlassa näin tytön esiintyvän parinsa kanssa. Sen jälkeen notkui huoneeni lattia, kun ahkerasti opetin askelia: ”yks’, kaks’, kol’, nel’,…

Read More Read More

Kymmenes päivä

Kymmenes päivä

Pidän kädessäni paksua paperinippua, jonka ylälaitaan on kiinnitetty kuva. Nipun otsikko hämmentää: ”Noloja tilanteita vuosilta 1981 – 2017”. Onpa niitä kertynyt. Silmäilen tiheään kirjoitettua tekstiä paperi kerrallaan. Otsikot eivät todellakaan imartele. Kauhuissani plärään nippua, sydämeni tykyttää yhtä nopeasti kuin tapahtumahetkellä. Paraskin: ”Kun jalkani äkisti vammautui”. Muistan tilanteen elävästi. Minä nuori vaasalainen olin lähtenyt kesätöihin suureen Helsinkiin. Asuin kahdeksan muun työtätekevän tytön kanssa kimppakämpässä, jonka pesukonetta käyttivät myös alakerrassa asuvat opiskelijapojat. Asunto oli kuuma sinä helteisenä kesänä. Arvuuttelimme, että kananmuna olisi…

Read More Read More

Yhdeksäs päivä

Yhdeksäs päivä

Raskaan samettisen verhon takana on rauhallista. Ainoastaan suuren kaappikellon tasainen rytmi rikkoo hiljaisuuden. Kelloa ei ovelta näe, mutta pehmeä ääni rauhoittaa. Äkkiseltään katsottuna verho kätkee suojaansa paljon. Tavaraa on kasattu sekavasti ympäriinsä. Eräskin keko on kerätty korkeaksi, vaikka joku kohta on lähes tyhjä. Joissakin kohdin muistilappuja on kiinnitetty jopa seinille ja kattoon. Näkyy siellä olevan hyvin istuttu nojatuoli. Ja lamppu, jonka valo antaa himmeän loisteen lähelle, jättäen tummia varjoja kasojen taakse. Astun hämärään. Tutkin lähintä kasaa uteliaasti. Jotakin outoa tavaroissa…

Read More Read More

kahdeksas päivä

kahdeksas päivä

Kun vihdoin oli varmaa, että olimme muuttamassa pääkaupunkiseudulle, luimme wikipediasta infoa uudesta asuinpaikasta. Innostuin ajatuksesta, että olimme asettumassa seudulle, joka kuului boreaaliseen vyöhykkeeseen. Oli mukava ajatella, että saattaisin päästä talvisin hiihtämään, lumi ehkä pysyisi maassa pidempään kuin niin idyllisessä Turussa. Tarkistin ulkoilukartasta, että hiihtoladut ylsivät usean kymmenen kilometrin päähän. Oli vain jaksettava odottaa lumisadetta ja pakkassäitä. Eilen satoi ihana pehmeä lumikerros. Tuuli oli navakka ja poskipäitä nipisteli. Löysin varastosta hiihtomonot, mutta suksia ei näkynyt missään. Aikamme etsittyämme, muistin niiden nojailevan…

Read More Read More

Seitsemäs päivä

Seitsemäs päivä

Kun olin lukioikäinen, työskentelin paikallisessa siivousfirmassa. Eräs perjantai-ilta sain erityistehtävän. Ymmärsin, että siihen tarvittiin tietynlainen ruumiinrakenne, sinnikkyyttä ja vahvaa sietokykyä. Voi olla, että en ollut tehtävään paras mahdollinen, mutta kiltti ainakin ja tunnollinen. Pääsin ison tavaratalon pihaan esimiehen kyydissä. Muulloin kuljin kaikkialle jalan tai pyörällä. Nyt oli kuitenkin kyseessä jotain aivan muuta, ihan supertyö. Menimme sisään tavaratalon pyöröovista. Kassajonot olivat pitkät. Vartijat seisoivat jo ovella valmiina sulkemaan ne asiakkaiden poistuttua. Ilta oli myöhä, mutta tavaratalossa oli edelleen täysi valaistus. Kuljin…

Read More Read More

Kuudes päivä

Kuudes päivä

Rakastan tätä maata. #suomi100 #järvetonkivoja Olen pian 36-vuotias. En pidä juhlimisesta (lue: juopumisesta), mutta sopivassa seurassa juhlat ovat kivoja. En tiedä jaksanko tänään rientää. Nyt siihen olisi mahdollisuus. Koko Suomi juhlii! #suomi100 #aikuinen #kaunisrietasjaonnellinen Teen läksyjä koko päivän. Kiva tää vapaa keskiviikko, saa nukkua aamulla pitkään. #suomi100 #lukioonperseestä #fossiilitkättelee Tänään pukeudun parhaimpaan asuuni ja lähden kaupungin tarjoamaan konserttiin. Asun Punavuoressa ja ystävättäreni asuu myös. Me käymme toistemme luona kahvilla joka viikko. En pidä yksinäisyydestä. #suomi100 #kuulunkermaperunoihin #enymmärräniitäjotka… Katsoin kalenterista, että…

Read More Read More

Viides päivä

Viides päivä

Oli aika. Supisin itselleni: ”Sinä pystyt siihen!” Laskin ainakin kolmesti sataan ennen kuin laskeuduin kapeat kierreportaat kellariin. Pelotti vietävästi. En tiedä mikä pelotti. Ehkä se, että minut oli kutsuttu itseäni pätevämpään seuraan. Pelotti, että paljastun hölmöksi tai taitamattomaksi. Hitaasti astelin portaita alas. Kaikki muut olivat jo saapuneet paikalle ja istuivat pöytien ääressä jutellen äänekkäästi. Nauru remahteli ja kahvi tuoksui. Etsin katseellani porukasta henkilöä, jonka kanssa olin puhunut puhelimessa. Pääsin osaksi salaista seuraa, jonka koodikieltä en vielä osannut. Istuin alas ja…

Read More Read More

Neljäs päivä

Neljäs päivä

Kun näen toisen ihmisen, näen hänet nopeasti kokonaan. Todellisuudessa en näe häntä, vaan kuvittelen hänet minun näkökulmastani. Pohdin uusia vuorovaikutussuhteitani. Kompastun kyhäämiini portaisiin, jotka rakentuvat ennakkoluuloistani ja itseltänikin piilossa olevista rajoittavista argumenteista. Tämän hetken oivallus – olen vapaa (ja ainakin hetkellisesti ehjä), kun en arvota omaa olemistani ulkoisten vaikutusten perusteella. Jos annan oivalluksen tapahtua, kohtaan ihmiset rauhassa ja arvostaen. Mielessä lause: I am not what You think I am. You are what You think I am. -Buddha